15.12-21.12 (Loppusota... ohi)

22.12.2007 1:30 (Edited: 22.12.2007 1:30)

Yllättävän kivutonta. Takana on tällä päivämäärällä jo 348 päivää inttiä. Viimeinen rutistus oli tiedossa kun lomilta palasin, ja se alkoikin jo heti seuraavana päivänä.

Lauantaiaamuna otin kympin hommat vastaan puolivapaaehtoisesti. Toista osaston johtajaa ei juurikaan kiinnostanut enää mikään, eikä hommat siis lähteneet pyörimään ilman että joku tekee jotain. Niinpä vaihtoehdot olivat melko vähissä ja päätin mennä EK:n päällikön juttusille kun hän tiedustelujoukkueen kymppiä tuli alueelta etsimään. Saimme yhdessä PST-joukkueen kympin kanssa siirtymis- ja ryhmittymiskäskyn, jossa meidän käskettiin ryhmittyä puolustukseen Selänpään lentokentän alueelle.

Matka kohti Selänpään lekeä alkoi ilman suurempia ongelmia, miehet vaunuihin, pyörämiehet tiedustelemaan reitti ja alue etukäteen ja ei muuta kuin matkaan. Aikataulussa pysyttiin, mutta siltikin lähempänä lekeä tuli EK:n vartiomiehet vastaan ja pysäyttivät. Kuulemma olivat odotelleet jo pidemmänkin aikaa ja olivat lähteneet meitä vastaan. (Ja aivan varmasti oltiin EK:n komentajan käskemässä aikataulussa...) Niinpä siinä hetki ihmeteltiin ennenkuin päästiin matkaa jatkamaan. Alkuun menimme väärälle alueelle, mutta onneksi nopeasti huomattiin virhe ja päästiin jatkamaan matkaa noin kilometrin päähän oikeaan paikkaan.

Tuolla alueella tiedusteltiin telttapaikat, syötiin, valmistauduttiin maaliosastotoimintaan jne. Muutama tunti saapumisen jälkeen, kun vaunutkin oltiin saatu kohdistettua, lähdettiin "marssille" eli käytännössä maaliosastoksi Pohjois-Karjalan Prikaatin sissiosille, jotka olivat muutaman väijytyspaikan meille tehneet. Kahdessa ensimmäisessä väijytyksessä hommat meni meidän osalta enemmän tai vähemmän kehnosti, sillä vaunuja tuhoutui liikaa. Oli hyvä olla ensimmäistä kertaa väijytyksen tuolla puolen, sillä vasta siinä tajusi kuinka tehokaasti pysäyttävä ja lamauttava toimenpide tuollainen voi olla. Kolmannessa vedossa ensimmäisen vaunun ampuja huomasi vihollisen ennen kuin he ehtivät toimia, jolloin saimme jalkaosat hyökkäämään vihollisen kimppuun ennen omia tappioita. Tästä seurasikin lähestulkoon voitokas taistelu, ja vihollinen saatiin vähintäänkin lyötyä.

Maaliosastotoiminnan jälkeen laitettiin majoitus tiptop-kuntoon ja ryhdyttiin "huoltamaan" eli käytännössä lepäämään. Minä, 15 ja tulenjohtaja valmistauduttiin käskylle lähtöön. Käskyllä oli koko pataljoona koolla, ja voi sanoa että kopan teltta oli vähintäänkin täynnä. Tiedustelujoukkueen osuus tulevassa toiminnassa oli lähteä kello 02.00 liikkeelle, tiedustella hyökkäyksessä käytettävät urat ja tietyt alueet ennen kello 06.00 ja toimittaa tärkeimmät tiedot luonnoksella ennen 04.45 kopalle. Aikarajat ja alueiden laajuus sekä vihollisen miinotteiden määrä ja laatu esti meitä täyttämästä tehtäväämme tehokkaasti loppuun asti. Reitit saatiin tiedusteltua ja miinotteita merkittyä useitakin, mutta alueiden ja vihollisen etureunan tasa jäi aikapuutteesta johtuen tiedustelematta lähes kokonaan.

Loppuenlopuksi tilanne meni siihen mihin aina ennenkin... tiedustelujoukkue unohdettiin kokonaan syvyyteen. Olisimme toki pystyneet sieltä vaikuttamaan (ehkä jopa ratkaisevasti) joihinkin taisteluihin, mutta ikinä ei apuamme pyydetty tai lisätehtäviä annettu. Pataljoonamme jäi päivän päätteeksi tavoitteestaan.

Sunnuntaipäivä meni lähes kokonaan edellisessä tehtävässä. Ryhmittymisalueelle päästiin vasta illan aikana (ehkä kello 18.00). Paikalle tuli KarPr:n tiedotusosaston naiset tekemään juttua meistä, luonnollisesti piti heitä hieman auttaa hommassa. Tämän jälkeen lähdimme taas porukalla käskylle. "Iloiseksi" yllätykseksemme oli tehtävä sama kuin edellinen. Tällä kertaa aikaa tosin annettiin hieman enemmän, 02.00 lähtö ja 06.00 tärkeimmät tiedot. Saimme alueen tiedusteltua jotenkin ainakin kympin puolikkaalla. Kun olimme pompussa jotta jalkaosat pääsisivät tiedustelemaan, käveli ryhmityksemme ulkolaidalle P-KarPr:n JK:n kiertovartio. Äijät otettiin "vangiksi", jotta turha hälytys vältettäisiin. Käytännössä vangeilta ei mitään hyödyllistä irronnut, vaan heitä vain pidettiin luonamme jotta eivät pääsisi meistä vasikoimaan.

Yllättäen joukkueemme oli taas unohduksissa pitkän tovin ennen kuin jatkotehtävää saatiin. Pääsimme tällä kertaa jatkamaan syvyyteen, jossa kävimme tekemässä kouluttajateitse sovitun iskun huollon ryhmitykseen. Isku sujui suht hyvin, ja huolto otti nekkuunsa. Tosin saimme mekin oman osamme.

Iskun jälkeen ryhmityimme syvyyteen huoltamaan. Meille piti tulla lisäohjeet uudesta käskystä illan (maanantai) aikana, mutta ilmeisesti viestiyhteyksistä johtuen emme sitä ikinä saaneet. Niinpä toimimme epävirallista tietä, teimme tehtävämme, yritimme viestittää tiedustelutietoja ja lepäsimme. Tiedot eivät menneet perille, joten käytännössä olimme kävelevä komposti, söimme taistelumuonaa ja paskoimme.

Tiistaiaamuna oli määrä aloittaa takaisinsiirtymismarssi. Marssin keskelle oli keksitty kaikkea pikkukivaa. Vaunujen piti lähteä kello 12 huoltoon, joten aamuun laitetut iskut piti suorittaa melko ripeällä tahdilla. Onneksi vihollisemme ei ollut kovinkaan hereillä, sillä ensimmäinen iskupaikka (KrhJ) hoitui sillä että ajoimme vaunuilla ryhmitykseen, jalkautimme ja tuhosimme kaiken. Toisella iskupaikalla meillä taas kävi mieletön tuuri; Vihollinen oli ryhmittynyt puolustukseen kohti etelästä tulevaa uraa. Kärkivaunumme suunnisti vituiksi, meidän piti mennä etelästä, mutta suunnistusvirheen takia menimmekin loppuenlopuksi idästä. Niinpä pääsimme selustaan ja saimme aiheutettua pahaa jälkeä viholliselle. Päivän aikana vaunujen kanssa oli suurehkoja ongelmia, ja jouduimme loppupeleissä jättämään kaksi vaunua pois pelistä.

Iskujen jälkeen siirryimme "puskaan" lepäämään neljäksi tuntia, jonka jälkeen saimme siirymis- ja tiedustelukäskyn. Joukkueen kaikkien jalkaosien piti soluttautua läpi noin 1,5km x 2,0km vihollisryhmityksestä ja samalla toimittaa tiedot ryhmityksestä. Aikaa ei ollut ihan kauheasti, mutta onneksi sain kymppinä jakaa alueen. Omalle ryhmälle luonnollisesti lähin alue, jolle pääseminen tosin saattaisi olla erittäinkin hankalaa ellei mahdotonta. Pääsimme alueelle luvattoman helposti, ja huomasimmekin nopeasti että tuolla ei normaalitiedustelu toiminut lähellekään niin hyvin kuin silmitön röyhkeys. Niinpä muutimme normaalitoimintaa röyhkeämpään suuntaan ja olimme ensimmäinen (ja viimeinen) ryhmä joka tuli ajoissa Y-pisteelle kokonaisena, tiedustelutiedot mukanaan.

Koska olimme ensimmäiset, pääsimme toteuttamaan yhden iskun vihollisryhmitykseen taas kerran. Victor Mike. Ainakin oman puoliryhmän osalta. Meille ei kerrottu että alueen vieressä oli toinen ryhmitys, josta ei pidä välittää. Piti vain juosta saatanasti auton perässä ja jarruvalojen vilkkuessa aloittaa tehtävä. Auto katosi näkyvistä ja luulimme valoshown perusteella saapuneemme oikeaan paikkaan. Aloitimme tehtävän väärän ryhmityksen alueella, jossa noheva vartiomies sitten lopulta tappoi ryhmämme.

Oikea paluumarssi alkoi keskiviikkoaamuna nukuttuamme räjäytysalueella (Pioneeritien ym. lähellä) rinkat selässä kohti seuraavaa Y-pistettä. Saimme matkalla radiolla tiedon että Y-piste on vallattu ja käytämme toista pistettä. Toinen piste oli PASI:n uittopaikka, jonne kouluttajamme tulivat jossain vaiheessa. Tietysti ilmestyivät uittopaikan toiselle puolelle josta huusivat että aikaa olla 20 minuuttia siellä. Onneksi muut olivat olleet KHK:n rästissä ja tiesivät että lähellä on parempi ylityspaikka jossa ei välttämättä tarvitse varsinaista vesistönylitystä tehdä. Niinpä hypimme liukkaita kiviä ja jäisiä tukkeja pitkin vastarannalle, josta saimme jatkaa suoraa tietä kohti kasarmia. Myös "tilanne" päättyi siihen, joten muista joukoista ei enää tarvinnut välittää.

Perillä kasarmilla olimme keskiviikkona noin kello 11.00. Pikainen huolto, jonka jälkeen rötväystä yms.

Loppuviikko menikin kotiuttamisseteissä. Muutama oppitunti jutuista, varustepalautuksia, aseen luokkatarkastus ja sen sellaista. Nyt lomiin mennessä on kaikki ylimääräinen palautettu, käytännössä intti ohi. SA-sijoituksetkin saimme jo tietoomme, niissäkin oli ihme kikkailua harrastettu...

HUOMIOITA: Koulutushaaramerkin "hukkaaminen" ei onnistu viimeisen varustarkastuksen yhteydessä. Komppanian päällikkö saattaa asian ymmärtää, mutta asiaa se ei juurikaan auta, esitutkintaa ja pekkaa siitä silti olisi luvassa.

Käyttäjien kommentit

kirjoittanut: teme565 @ 29.12.2007 20:32

Näitä kun lukee, niin tulee ihan oma intti mieleen. Joskin itsellä oli kyllä huomattavasti vähemmän ohjelmaa leireillä ja kassulla ei sitten sitäkään. Kyllä sitä jollain tapaa kaiholla muistelee, mutta on tää reservissä olokin ihan kivaa.

Kirjoita shoutboxiin

Kirjoittaaksesi kommentin sinun tulee olla kirjautunut järjestelmään. Ole hyvä ja kirjaudu sisään tästä.


		Käyttäjä	Salasana

		Puuttuuko tunnus? Liity jäseneksi nyt!. Salasana hukassa? Klikkaa tästä.