Tässä sitä taas ollaan ja aikaa on taas kulunut jonkin verran edellisestä blogi merkinnästäni. Intin telakuorma-auto kurssi ja sen leiri on jo takana päin ja tuolloin leirillä ilmat tosiaankin suosivat meitä, mutta valitettavasti en saanut otettua kuvia tuolta kyseiseltä leiriltä.

Viimeisen kolmen viikon aikana olemme olleet melkein koko ajan leirillä. Ensin olimme telakuorma-auto kurssin leirillä viikon ja sitten sitä seuraavalla viikolla hiihdimme kyläjärven ampuma alueelle panssarintorjunta joukkueen kanssa, tietysti täydessä taisteluvarustuksessa lukuun ottamatta telamiinaa. Tuo hiihtomarssi yksiköstä Kyläjärvelle oli monille yhtä tuskaa kun Apilakset (raskas kertasinko) painoivat harteilla ja matkalla tapahtui monilla pientä hajoilua, mutta kaikki kuitenkin pääsivät loppuun saakka ja kyllä sinä iltana uni maistui kaikille. Seuraavana aamuna heräsimme klo 5:30 ja hiihdimme majoitus alueelta ampuma alueelle tietysti apilakset selässä. Ampuma alueella ammuimme ensimmäiset taistelu ammunnat joissa ammuimme apilaksen sisäpiippua ja kessin (kevyt kertasinko) harjoitus rakettia. Leirin kohokohta oli mielestäni samana päivänä ollut pimeä ammunta jossa pääsimme ampumaan apilaksen sisäpiippulla pimeätähtäintä käyttäen ja rynnäkkökiväärillä valonvahvistinta käyttäen, ammuimme myös kessin harakkia valoraketittien valaisemana. Leirin viimeisenä päivänä oli leirin viimeiset taistelu ammunnat jolloin pääsin ampumaan apilaksen harjoitusraketin joka oli hyvä kokemus. Paluu yksikköön tapahtui moottori marssilla ja pääsimme takaisin komppaniaan tekan kyydissä joka sammui kaksi kertaa matkan aikana.

Kävimme välissä viikonloppu lomilla ja kun tulimme taas takaisin yksikköön sunnuntai iltana niin alkoi valmistelut uutta Rovajärven leiriä varten. Heräsimme maanantai aamuna klo 4 ja aloimme pakkaamaan omia tekojamme ja koko aamu oli yhtä vilskettä. Ja kun olimme vihdoin lähtövalmiit oli meillä sotavalmius tarkastus jossa everstiluutnantti Vaarala tarkisti joukot ennen leirille lähtöä ja kaikki joutuivat vaihtamaan likaiset lumipuvut uusiin juuri viime hetkellä everstiluutnantin käskystä. Kun lopulta pääsimme lähtemään matkaan kaikki sujui hyvin ja vain yksi telakuorma-auto hajosi matkalle. Perillä aloimme heti valmistella ampuma paikkoja seuraavan päivän ammuntoja varten. Ensimmäinen päivä Rovajärvellä venähti pitkäksi ja pääsimmekin nukkumaan vasta melko myöhään. Ammuimme Rovajärvellä panssarintorjunta ryhmän puolustus ja hyökkäys ammunnat apilaksen sisäpiipulla ja harakilla sekä kessin harakilla. PST-ryhmän puolustus ammunnat ammuttiin päivällä ja yöllä ja ammunnat venähtivätkin monena päivänä klo 24 ja joskus jopa pidempään. PST-ryhmän hyökkäys ammunnat ammuttiin vain päivä aikaan. Viimeinen ammunta päivä Rovajärvellä oli taas leirin kohokohta kun menimme ampumaan kovilla. Pääsimme ampumaan kovan kessin ja kovan apilaksen. Kun saimme kovat apilakset käsiimme ensimmäistä kertaa kaikkia jännitti hieman kovan apilaksen ampuminen kun olimme kuulleet siitä hurjia tarinoita. Ensin ammuimme kovat kessit mikä oli myös hyvä kokemus ja hieman lämmittelyä Apilasta varten. Itse osuin maaliin kessillä ja vain kaksi koko porukasta ampui ohi. Kessillä kovan ampuminen oli kuin olisi ampunut apilaksen harjoitusraketin. Kun pääsimme itse asiaan eli kovan apilaksen ampumiseen, nousimme ensin jyrkän mäen ylös ammunta paikalle ja siinä jännitys hieman laski kun apilas makasi hartioilla ja odotukset olivat korkealla. Vihdoin kun hyppäsimme poteroon ja kuulimme kouluttajan sanat "AMPUMA KUNTOON!!!" laitoimme apilakset välittömästi ampuma kuntoon. Sitten kouluttaja huusi "Paksu kaksisataa" toistimme huudon ja sitten kuului "Kakkonen tukee, ykkönen tuhoa" itse olin sinkomies ykkönen ja nousin ylös ja otin hyvän ampuma asennon ja kouluttaja varmisti asennon vakauden ja sain luvan ampua. Laitoin virratpäälle, tarkistin takavaara alueen, poistin varmistuksen ja painoin laukaisimen pohjaan ja sillä hetkellä kun ontelokranaatti sinkoutui kohti maalia tuntui kuin joku olisi lyönyt minua lapiolla päähän ja rintaan. En nähnyt osumaa kun raketin tuottama savu peitti näkökentän, mutta kouluttaja huusi hyvä osuma. Heti ammuttuani suojauduin poteroon ja sanoin itsekseni "Vau, aivan mahtavaa", kun katselin ympärilleni poterossa näin kuinka lumi höyrysi apilaksen tuottamasta lämmöstä. Ja kun taistelija parini ampui ja olin itse suojautuneena poteroon tunsin jälleen kuinka voimakas ase apilas on kun paine tuntui voimakkaana iholla ja keuhkoissa saakka ja lumi pöllähti poteron reunoilta. Kovan Apilaksen ampuminen on varmasti yksi parhaista kokemuksista mitä olen kokenut.

Eilen perjantaina oli leirin viimeinen päivä jolloin tulimme pois Rovajärveltä ja olo oli hyvä vaikka leirillä oli paleltu taas yksi viikko lisää ja oli mahtava palata taas komppaniaan. Kun astuin bussiin kasarmin pihalla oli mahtava tunne päästä taas viikoloppu lomille ja oli taas paljon uusia juttuja kerrottavaksi siviiliin ja ennen kaikkea hyviä kokemuksia. Tässä taas kaikki tältä erää. Kirjoittelen taas lisää juttuja kun on taas jotain kerrottavaa.