Vanhat videokasetit DVD-aikaan, osa 2

13.6.2007 13:59 (Edited: 13.6.2007 13:59)

Nyt on vanhojen nauhoitusten digitointi jo melko hyvin vauhdissa. Tähän mennessä kaapattu yhteensä 12 VHS-C-kasetillista, joista on valmiina kolme DVD:tä ja yksi työn alla. Tämä kirjoitus on enempikin sellainen välitarina, mutta pistetään nyt blogiin, kun aiheeseen kuitenkin liittyy.

Noita kotivideoita on vuosien saatossa jonkin verran kertynyt. Ensimmäiset nauhoitukset ovat vuodelta -88, jolloinka vielä isäukko lainaili erään tuttavan kameraa ja osti lopulta oman videokameran vuonna -90. Maksoi kuulemma silloin 6000 markkaa. En tiedä, mikä oli 80-90-luvun taitteessa keskipalkka, mutta suuri summa varmasti ollut siihen aikaan. Melko ahkerasti sitä sitten onkin vuosien saatossa tullut kuvailtua. Muistona on noin 60 VHS-C-kasettia (a. 30min ja 45min) sekä 8 täyspitkää (3h) VHS-kasetillista. Oli se vaan etenkin tuolla 90-luvun alkupuoliskolla veikeää, kun ukko tottakai otti videokameran mukaan, jos mentiin vierailemaan johonkin tms. Noh, sehän oli useimpien mielestä kauhean ihmeellistä, että on videokamera, ja kun se kamera sitten kuvaamaan laitettiin, ei monikaan tiennyt, miten olisi ollut ja koitti parhaansa mukaan vältellä nauhalle joutumista. Poikkeuksiakin toki oli. Esimerkiksi nyt jo edesmennyt mummomme ei kameraa pelännyt, vaan oli kuin mitään kameraa ei olisi ollutkaan.

Tosin kameran omistajana oli myös huonot puolensa. Sai ukko vähintään 2-3 kertaa vuodessa olla kuvaamassa tuttavien häitä, ristiäisiä, rippijuhlia, YO-juhlia tms tilaisuuksia. Nykyään onneksi on videokamera jo sen verran yleisempi kapistus, että ei enää tarvitse ravata kuvaamassa. Tietäähän sen, että melko varmasti se olisi nyt meikäläisen vuoro juosta kuvailemassa.

Analogisen videokameran aikakausi päättyi vuoden 2003 jouluaattona. Jo aiemmin huomasin, että alkoi vanha Salora olla tiensä päässä, kun kuvatessa nenään tunki sellainen pistävä haju, todennäköisesti joku elko (elektrolyyttikondensaattori) ruvennut vuotamaan. Siinä sitten jouluaattona kuvailin ja yks kaks heitti kesken kuvauksen kameran pimeäksi. Virrat jäivät päälle, mutta mitään ei pystynyt tekemään. Kun kameran sammutti joksikin aikaa, sen jälkeen pystyi hetken kuvaamaan ennen kuin pimeni taas. Eipä sillä tuossa vaiheessa enää väliä ollut, kun kuitenkin kamera oli analogisena auttamattoman vanhaa tekniikkaa. Mutta kestihän tuo sentään viitisentoista vuotta suhteellisen kovaa käyttöä. Oli jo ennen hajoamistakin meinattu, että pitäisi ostaa digivideokamera, mutta parisen vuotta kuitenkin kului ilman videokameraa.

Vuoden 2006 alussa tuli ostettua Panasonicin NV GS-27 hintaan 249 euroa. Tosin ei jostain syystä ole ollenkaan tullut samaa tahtia kuvattua kuin ennen. Mutta tyytyväinen on oltava, onhan se mahtavaa, kun on ihan oikein elävää kuvaa oman lapsuuden ajalta. Kerrassaan hieno keksintö tuollainen (kuluttaja)videokamera. Nyt olen kyllä meinannut, että pitäisi ruveta kantamaan tuota kameraa enempi mukana, niin tulisi varmaan enemmän kuvattuakin.

Avainsanat: kotivideot vhs videoeditointi

Vanhat videokasetit DVD-aikaan, osa 2

Lista blogimerkinnöistä

Käyttäjien kommentit

Kirjoita shoutboxiin


		Käyttäjä	Salasana

		Puuttuuko tunnus? Liity jäseneksi nyt!. Salasana hukassa? Klikkaa tästä.