Sairasta menoa Kuuban kapitalistinaapurissa!

20.6.2007 15:06 (Edited: 20.6.2007 15:06)

Miten on mahdollista, että maailman rikkaimman valtion asukkaiden terveys ja elinaikaodote ovat kaukana maailman kärjestä? Eikö valtio piittaa kansalaisistaan, vaikka varaa olisi?

Michael Moore tunnetaan Amerikan Hannu Karpona hänen tehtyä pari yltiökriittistä leffaa ensin asekulttuurista ja sitten terrorisminvastaisesta sodasta. Yhdysvaltain konservatiivit eivät voi sietää koko äijää ja monet demokraateistakin pitävät Moorea vähän liian näkyvän vasemmistopopulistisena sensaatiojournalistina. Tyypin jutuissa on silti tukeva pohja.

Uusin elokuva Sicko (2007) (Suomen ensi-ilta 6.6.2007) kertoo Yhdysvaltain terveydenhuollon surkeasta jamasta. Enemmistö väestöstä on kyllin tervettä tai onnekasta saadakseen maksullisen sairausvakuutuksen, mutta dokkarin mukaan 46 miljoonalla kansalaisella ei ole siihen mahdollisuutta joko taloudellisista tai muista syistä. Niinpä sairastaminen on Yhdysvalloissa äärettömän kallista ja lääketeollisuus on huippubisnes. Elokuvan mukaan 18 000 kuolee vuosittain, koska heillä ei ole varaa hoitoihin. Sehän on vain darwinismia puhtaimmillaan, koska sentään 250 miljoonalla on vakuutukset ja hoidot kunnossa. Onko se muka väärin? Ei, sillä onhan vain luonnonmukaista, että vahvimmat selviytyvät.

Mooren tarttuma ongelma ei nyt kuulosta niin kovin kummoiselta eikä ensi hätään siltä vaikutakaan, kunnes lähdetään vertailun vuoksi käymään ulkomailla katsomassa, miten sama homma siellä hoituu. Paljastuu, että sairaita amerikkalaisia pakenee rajan yli Kanadaan ja turvautuu kulissiavioliittoihin päästäkseen kanadalaisen terveydenhuollon piiriin. Kanadalaiseläkeläiset eivät suostu matkustamaan Yhdysvaltoihin, koska siellä sairaustapauksen sattuessa lompsa tyhjenisi salamavauhtia.

Aika hurjaa ja hurjemmaksi menee, kun lähdetään katsomaan eurooppalaisia sosiaaliturvavaltioita Britanniaan ja Ranskaan. Moore kehtaa jopa vihjata, että amerikkalaisten halveksumassa Ranskassa voisi olla jotakin opittavaa. Kamera kuvaa häpeämättä onnellisia ja terveitä eurooppalaisia, kun samaan aikaan Yhdysvalloissa sairaalat dumppaavat kadulle sairaita, joilta loppuvat rahat laskun maksamiseen. Aivan niin, dementikot harhailemaan suoraan kadulle.

Dokkarissa haastatellaan lääkäreitä, vakuutuslääkäreitä, poliitikkoja ja johtajia. Paljastuu, että syy sairaanhuollon alennustilaan on Richard Nixonin hallinnon kylmän kapitalistisissa päätöksissä vuodelta 1971. Leffan puoliväli on räikeää Hillary Clintonin mainosta, kun senaattorin terveydenhuolto-ohjelman uudistushankkeita ylistetään ja hankkeen tyrmänneitä pahoja konservatiiveja parjataan.

Moore ei tyydy vain päivittelemään ja kauhistelemaan ongelman syvyyttä, vaan myös toimii. Ohjelmassa kuvattujen sairaskroonikoiden ongelmiin löytyy apua todella yllättävästä suunnasta. Vaikka leffa tuntuukin paikoin kauhealta amerikkalaiselta paatokselta, sen loppu on niin tehokas ja häpeämättömän tarkoitushakuisen tyrmäävä, että vastaväitteet käyvät mahdottomiksi. Hallituksen politiikka ja median luoma kuva vihollisvaltioista saa naurettavan leiman, kun Moore vetoaa tunteisiin ja tekee asiansa kiistatta selväksi. Tästä ei poliittinen dokumentti enempää voi politisoitua, mutta on se kyllä tehokas.

Draamadokkarista voisi herätä kysymään, että onko terveydenhuollossa kapitalismi väärin. Tämän perusteella voisi kuvitella, että darwinismi on kapitalismia pelkistetyimmillään. Mikäpä olisi sen luonnonmukaisempaa kuin darwinistinen luonnonvalinta? Ja voiko luonnonmukainen sitten muka olla väärin? Nyt mä olen ihan ymmälläni.

****

Sairasta menoa Kuuban kapitalistinaapurissa!

Lista blogimerkinnöistä

Käyttäjien kommentit

Kirjoita shoutboxiin


		Käyttäjä	Salasana

		Puuttuuko tunnus? Liity jäseneksi nyt!. Salasana hukassa? Klikkaa tästä.