A scent to kill for

27.6.2007 10:48

Eurooppalaisen elokuvan kenttä on moninainen ja kiehtova, ja saksalaisilla on siinä aivan omaleimaisensa rooli. Saksalainen Tom Tykwer (Lola rennt) on ehtinyt ohjata muutaman napakan genrekokeilun kiinnostavin tuloksin. Uusin saavutus Perfume - The Story of A Murderer yltää kaikin puolin kärkikastiin ja vetää tekniikkansakin puolesta vertoja mille tahansa Hollywoodin pukudraamalle. Tarinansa puolesta se on tietysti aivan toista maata.




Perfume alkaa ranskalaiselta keskiajalta päähenkilön (Ben Whishaw) kurjan elämän lopusta pyövelin tuomion julistuksesta ja sinkoutuu siitä taas tympeästi takaumaan aina tuomitun syntymään saakka. Mielestäni tätä tylsämielistä cliffhanger-takaumarakennetta saisi näkyä vähän harvemmin tai mieluiten ei ollenkaan. Jokseenkin aliarvioi yleisöä aloittaa tarina kiperästä kiipelistä ja sitten heittäytyä kertomaan alusta saakka, miten siihen kiipeliin on jouduttu ja miten siitä voisi kenties selvitä. Eivät eurooppalaiset katsojat tarvitse amerikkalaisia houkutteita.

Perfume on hämmästyttävä fantasia sarjamurhaajasta, joka syntyy pariisilaiselle torille keskelle haisevaa kalatiskiä aivan muina miehinä. Vaan hän ei ollut kuka tahansa. Hänellä on supervoima, kyky haistaa ja tuntea aromien kaikki vivahteet. Kyky arvostaa tuoksuja ja luoda niitä. Ainakin pienellä harjoituksella ja ainoan leffaan kiinnitetyn tähden Dustin Hoffmanin esittämän parfyymimestarin koulutuksella. Mutta entä kyky tuntea normaalisti ja elää niinkuin tolkullinen ihminen elää? Sitäpä ei oppimattomalle supersankarille ole suotu.

Elokuva on 140 minuuttia silkkaa kauneutta, satua, viipyilevää korkeimman estetiikan metsästystä ja täydellisen tuoksun legendan täyttämistä. Pakkomiellettä patologiseen mielipuolisuuteen saakka. Hämmentävän ristiriitainen keitos naisen ihon ylivertaista kauneutta (Rachel Hurd-Wood) ja sen kylmän tunteetonta tappamista. Tekijät ovat osanneet vangita sairaan murhaajan mielen pelottavan hyvin.

Tarinan lopusta jokainen saa tuumailla ihan mitä kykenee, mutta eipä yllä Grimmin veljestenkään hurjat sadut tällaiseen vaikuttavuuteen. Mutta tätähän elokuvien juuri pitääkin olla: visuaalisia hämmästyttäviä illuusioita, jotka ravistelevat sielua joka suuntaan. Tässä niitä suuntia riittää.

****

 

Lista blogimerkinnöistä

• Kovaa menoa Gloucestershiressa (28.6.2007)
• Pieniä muutoksia suunnitelmiin (28.6.2007)
• Kulta, minulla on paha aavistus... (27.6.2007)
• Kaveria mätetään kesäyössä (27.6.2007)
• Pyssyt paukkuvat Jumalan kaupungissa (26.6.2007)
• 300 - konsolipelin oheistuote (21.6.2007)
• Elämän puu kasvaa nuoruuden lähteestä (20.6.2007)
• Sairasta menoa Kuuban kapitalistinaapurissa! (20.6.2007)
• Miehen on tehtävä mikä miehen on tehtävä! (20.6.2007)
• Koko roskan pomolla on paskaa otsassa (20.6.2007)
• Blood Diamond - helyissä haisee kuolema (10.2.2007)
• Dark City (6.2.2007)
• Pollock - maalaustaiteen Matti Nykänen (4.2.2007)
• Asuntokaupan veriuhrit (3.2.2007)
• Kieroonkasvatuksen opas (Little Children) (2.2.2007)
• Ruosteinen vesi + vuokratalon vanhat putket = karmaisevaa kauhua (31.1.2007)
• Kummelin Jackpot jahtaa päävoittoa, mutta tuoko raha onnea? (28.1.2007)
• Tervetuloa. Me parannamme sinut. (27.1.2007)
• Der Untergang eli kuinka opin tanssimaan lapsisotilaiden haudoilla (26.1.2007)
• Rusoposkiset inkkarit hippasilla (25.1.2007)
• Simon - hyväsydäminen moukka Hollannista (22.1.2007)
• Kuolema tulee tekstarilla (21.1.2007)
• Hei, me lennetään käärmeiden kanssa (20.1.2007)
• Gracea ei suotta säästellä (18.1.2007)
• Romantiikkaa taikaiskusta (17.1.2007)

Käyttäjien kommentit

(Ei kommentteja)

---

Kirjoita shoutboxiin

Kirjoittaaksesi kommentin sinun tulee olla kirjautunut järjestelmään. Ole hyvä ja kirjaudu sisään tästä.